Jukka Vornanen

Turun ViNO haastaa kehittämään lukioiden ja ammattioppilaitosten opinto-ohjausta

2012-01-18T22:54:00.000+02:00

Kannanotto 18.1.2012

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat ovat huolissaan Turun ammattioppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevien saamasta ohjauksesta. 17.1. toisen asteen opiskelijat vierailivat Turun korkeakouluissa ja tutustuivat eri koulutusaloihin. Jotta nuoret voivat valita tulevan opiskelupaikkansa, tarvitaan kuitenkin paljon työtä tietoisuuden lisäämiseksi.

”Yksi suurimpia syitä sille, miksi nuorten on vaikea hahmottaa tulevaisuuden koulutuspolkuaan, on henkilökohtaisen ohjauksen vähäisyys toisella asteella. Turun lukioissa ja ammattioppilaitoksissa tulisi olla enemmän yksilöllistä ohjausta”, vaatii Turun ViNOn puheenjohtaja Jukka Vornanen.

Resurssien vähyyden lisäksi Turun ViNO näkee ongelmia ohjauksen laadussa. ”Kuulemme paljon, kuinka opinto-ohjauksessa kerrotaan nuorille vain tietyistä korkeakouluista tai aloista. Nuorille tulee antaa ajankohtaista tietoa koulutuksesta ja sen tulee olla kattavaa, sillä nuoret pystyvät kyllä saamansa tiedon pohjalta tekemään valitsemaan koulutuspaikkansa”, lisää Turun ViNOn toinen puheenjohtaja Niina Ratilainen.

Turun ViNO haluaa, että kunnallisvaalivuonna kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, kuinka ohjaukseen voidaan osoittaa lisäresursseja ja sen laatua parantaa. Tutustumispäivät korkeakouluihin, joissa opiskelijat itse kertovat opiskelemistaan aloista, on yksi hyvä keino.

Opinto-ohjauksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota nuorten omien vahvuuksien löytämiseen ja nuoren tukemiseen valintojen tekemisessä. ”Turussa on paljon monipuolista koulutusta joten nuorilla on valtavan hyvät mahdollisuudet opiskella juuri haluamalleen alalle. Korkeakoulutus ei myöskään ole ainoa vaihtoehto, joten ohjauksessa tulee tuoda kaikki eri opiskelumuodot tiedoksi”, jatkaa Jukka Vornanen. ”Haastamme Turun päättäjät ja opetustoimen satsaamaan ohjaukseen ja keksimään uusia innovatiivisia tapoja korkeakoulupäivien lisäksi tiedottaa nuorille opiskelumahdollisuuksistaan.”

Lisätietoja:

Jukka Vornanen, Turun ViNOn puheenjohtaja, 040 593 6791
Niina Ratilainen, Turun ViNOn puheenjohtaja, 050 378 7791

Yhdistyksellä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa

Näennäistä osallistamista

2012-01-11T01:03:00.000+02:00

Mielipidekirjoitus arkisesta, mutta kuntademokratian kannalta tärkeästä aiheesta. Julkaistu 10.1. Turun sanomissa otsikolla "Kansa ei pääse kaupungin kansalaisseminaariin".

--

Turun kaupunki järjestää 10.1. kansalaisseminaarin kaupunkikeskustan kehittämisestä. Tilaisuudessa esitellään ”Turku 2031” –visio, ja kuntalaisilta toivotaan kommentteja paikan päällä. On erittäin hienoa, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään, mutta olisi vielä hienompaa, jos työssäkäyvät turkulaiset voisivat niihin osallistua. Kansalaisseminaarin järjestäminen arkipäivänä yhden ja neljän välillä on vain näennäisdemokraattista osallistamista, eikä palvele tarkoitustaan.

Valitettavasti tämä kerta ei ole ensimmäinen, ja on vaikea keksiä järkeviä syitä siihen, miksi tällaisia seminaareja ei järjestetä neljän jälkeen. Virka-ajoista se ei voi olla kiinni, koska iltatyötä tehdään lähes päivittäin esimerkiksi lautakuntien ja valtuuston kokousten yhteydessä. Mikäli taas seminaarin sisältö halutaan tiedotusvälineille ajoissa, voidaan se varmistaa erillisellä tiedotustilaisuudella. Kansalaisseminaarien päätehtävä on kansalaisten kuuleminen ja sillä ehdolla ne on järjestettävä.

Jukka Vornanen

Avoin kirje Turun kaupunginhallitukselle toriparkin kaavoituksesta

2011-11-21T09:00:00.001+02:00

Korkein hallinto-oikeus kumosi odotetusti lokakuun lopussa toriparkin sisältäneen Kauppatorin kaavan, koska geotekniset selvitykset oli tehty puutteellisesti. Nyt kaupunginhallitukselle esitetään maanantain kokoukseen jälleen uutta kaavaa, jonka osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa toriparkki on yhä mukana: "Tavoitteena on myös mahdollistaa torinalainen pysäköintilaitos ja siihen liittyvät yhteydet naapurikortteleihin."

Kaupunginhallituksen tulisi nyt päättää, että toriparkkia ei rakenneta tai suunnitella. Toriparkki on kuvitelma, jota turkulaiset eivät halua ja kaupunki ei tarvitse. Hanke, joka on viivyttänyt Turun keskustan kehittämistä jo parikymmentä vuotta, tulisi nyt lopullisesti haudata. Parkkihallille ei ole tarvetta, sillä kahden korttelin säteellä Kauppatorista sijaitsee Louhen lisäksi seitsemän puolityhjää parkkihallia (Stockmann, Wiklund, Anttila, Eskeli, Julia, Europark P-centrum ja Puutori). Mielipidemittauksissa turkulaisten ja jopa yrittäjienkin selvä enemmistö on vastustanut toriparkkia.

Turun toriparkki Oy ei ole laatinut Toriparkista yleissuunnitelmaa eikä kustannusarviota, ja hanke on jo nyt maksanut kaupungille uskomattomat määrät rahaa ja aikaa pyöriessään päätöksenteko- ja tuomioistuinkoneistoissa vuosikymmeniä. Lisäksi yksityisautoilua ei tulisi suosia ilmastollisista ja terveydellisistä syistä. Rakentaminen myös tappaisi torikaupan, pilaisi torin vuosiksi ja viivyttäisi keskustan kunnostamista.

KHO:n päätöksen perusteluista voi lukea, että toriparkin Yliopistonkadun sivu sekä ajoramppi Yliopistonkadulta ovat pohjavesiolosuhteiden suhteen toteuttamiskelvottomia. KHO ei myöskään muuttanut Turun hallinto-oikeuden päätöksen perusteluja liikenteen osalta. Vaikka geoteknisiä ja liikennettä koskevia selvityksiä tehtäisiinkin lisää, asemakaava tullee siis silti olemaan lainvastainen jollakin toisella kaavavalituksissa esitetyllä perusteella, johon tuomioistuin ei nyt ottanut kantaa. Näin kaupungin kehittäminen viivästyisi edelleen. Turun vetovoiman ei saa antaa enää laskea.

Keskustaa tulisi nyt kehittää nopeasti jo hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan, järkevillä ja laillisilla keinoilla. Turku tarvitsee laajan kävelykeskustan, keskustan pyörätieverkon, runkobussit ja pikaraitiotien. On ajan ja rahojen sekä hermojen haaskausta haihatella enää parkkihankkeella, joka selkeästi on lainvastainen ja jo nyt hidastanut keskustan kehittämistä sekä syönyt turkulaisten rahoja vuosikymmenten ajan.

Ystävällisesti,

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat ry:n jäsenet ja tukijat
Saara Ilvessalo
Mirjami Asikainen
Tomi Holstila
Taina Ylli
Vaula Metso
Laura Kuusisto
Aleksi Laine
Haron Walliander
Joonas Saario
Julianna Kentala
Sara Luotonen
Emma Kolu
Jukka Vornanen
Kukka-Maaria Wessman
Martti Hänninen

Nuorten syrjäytyminen vaatii toimia

2011-11-21T08:56:00.001+02:00

(Julkaistu Turun vihreiden lehdessä marraskuussa 2011)

Yli 40 000 alle 29-vuotiasta suomalaista nuorta elääilman opiskelijan, työntekijän tai työttömän statusta. He eivät ole eläkkeellä,eivät varusmiespalveluksessa, eivätkä perhevapaalla.

Peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa nuortensyrjäytymisriski on erityisen suuri ja 6000 peruskoulun päättävää nuorta jäävuosittain ilman toisen asteen opiskelupaikkaa. Ongelmaan puututaan vuodesta2013 alkaen koulutustakuulla, jolla kunnat velvoitetaan tarjoamaan jokaiselleperuskoulun päättäneelle jatkomahdollisuus joko lukiossa, ammatillisessakoulutuksessa, oppisopimuksella tai työpajassa.

Syrjäytymisen ennaltaehkäisy vaatii kuitenkin myös muitatoimenpiteitä. Ongelman ratkaisemiseksi yhteiskunnan yleiseen eriarvoistumiseenja nuorten osattomuuteen on puututtava päättäväisesti.

Turun ViNO: Vuonna 2012 tyrmätään Turun tauti

2011-11-21T08:52:00.001+02:00

(Kannanotto, julkaistu 16.11.2011)

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat pitävät vuoden 2012 kunnallisvaaleja hyvänä tilaisuutena parantaa Turun tauti ja tuulettaa Turun ummehtunutta hallinto- ja päätöksentekokulttuuria.

Turun kunnallispoliitikkojen vanha kaarti on jo vuosikymmenten ajan pyörittänyt kaupungin päätöksentekoa suljettujen ovien takana. Ensi syksyn kunnallisvaaleissa Turun valtuuston voimasuhteet tuskin pysyvät ennallaan. Tämän murroksen yhteydessä Turun kunnalliseen päätöksenteon avoimuutta on lisättävä sekä kulttuurisin että teknisin uudistuksin.

”Teknisistä ratkaisuista minimivaatimus lienee tänä päivänä valtuuston kokousten "striimaaminen" nettiin. Nettilähetyksillä ei vielä kaikkia kabinetteja tuuleteta, mutta ainakin äänestäjille annetaan nykyaikainen väline valtuustokeskustelujen seuraamiseen.”, toteaa Turun ViNOn vasta valittu vuoden 2012 puheenjohtaja Niina Ratilainen.

"Hyvä esimerkki päätöksenteon käsittämättömyydestä ja Turun taudin elinvoimasta oli syksyn energiaratkaisu, joka runnottiin valtuustossa läpi ilman kunnollisia päästöselvityksiä. Ilmeisesti kabineteissa oli jo päätetty, että Naantalin polttovoimala rakennetaan ja turha siinä oli kenenkään tarkempia päästölaskelmia kysellä." huomauttaa Turun ViNOn toinen uusi puheenjohtaja Jukka Vornanen.

"Läpinäkyvyyden kannalta olisi ollut arvokasta jos nekin valtuuston keskustelut olisi näytetty suorana netissä. On käsittämätöntä, ettei Turun valtuustosalissa ole monien muiden kaupunkien tavoin siirrytty vielä nettiaikaan" jatkaa puheenjohtaja Niina Ratilainen.

Nettilähetykset valtuuston kokouksista ovat toki vain pieni ensiaskel, mutta sitä kautta voidaan aloittaa matka kohti avoimempaa ja vuorovaikutteisempaa turkulaista päätöksentekoa.

Vuoden 2012 kunnallisvaaleihin on aikaa 346 päivää.

Lisätietoja
Niina Ratilainen, Turun ViNOn puheenjohtaja, p. 050 3787791
Jukka Vornanen, Turun ViNOn puheenjohtaja, p. 040 5936791

AHKERALLE OPISKELIJALLE VAPAA TYÖSSÄKÄYNTIOIKEUS

2011-11-13T23:41:00.001+02:00

Facebookissa n. 66 000 henkeä vaatii tällä hetkellä opintotuen tulorajojen poistoa. Vaatimuksen taustatekijät ovat ymmärrettäviä, mutta valitettavasti tulorajoillakin on tarkoituksensa. Päätin editoida alla olevan fb-keskustelun tänne blogiinkin, sillä siinä tulevat esille melkein kaikki keskeiset argumentit niin puolesta kuin vastaankin. Keskustelu käytiin hetkellä jolloin kyseisessä fb-ryhmässä oli n. 26 000 tykkääjää.

Jukka Vornanen, tapahtuman seinälle: Valitettavasti tulorajojen nosto ei ole ilmaista. Kokonaisuudessaan niiden poisto maksaisi itseasiassa 300 miljoonaa. (Opintotukeen käytetään nykyisin kokonaisuudessaan n. 900 miljoonaa vuodessa.) Mikäli ylimääräistä rahaa on, olisi sitä oikeudenmukaisempaa käyttää opintorahan nostoon. Tulorajojen kasvattaminen onnistuu jo nykyisellään kun jättää opintotukikuukausia nostamatta.

Anon1: Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä tulorajojen poistamisen hinta on laskettu. Tulorajojen poistaminen poistaisi välistä paljon byrokratiaa, lisäisi motivaatiota työntekoon ja siinä samalla kasvattaisi verokirstua. Uskon, että laskelmassa ei ole mitenkään voitu ottaa tarpeeksi huomioon lisääntyneen kulutuksen ja työnteon vaikutusta valtiontalouteen.

Julianna Kentala: Byrokratia varmaankin vain lisääntyisi, jos tämän ehdotuksen mukaisesti edelleen perittäisiin "laiskoilta" opiskelijoilta tukikuukausia takaisin. Lisäksi myös opintopisteiden kertymistä pitäisi valvoa muutenkin kuin takautuvasti. Lisäksi ne takaisin perityt tukikuukaudet on aika paljon rahaa.

Anon3: Jukka millä sä perustelet että niiden poistaminen maksaisi 300 miljoonaa?

Anon4: Täh! Miten tulorajojen poisto ahkerille opiskelijoille maksaisi 300 miljoonaa? Miten tähän summaan päädyit?

Jukka: Sillä että silloin kaikki opiskelijat nostaisivat tukea. Myös ne joilla ei ole siihen taloudellista tarvetta. Tällä hetkellä käyttöaste on kai jotain 50 - 70 prosenttia. Tuo 300 miljoonaa perustuu Kelan laskelmaan.

Anon5: Musta tasa-arvo on 300 miljoonan euron arvoinen juttu.

Jukka: Täältä lisää tietoa erillaisten uudistusmallien kustannuksista: http://www.syl.fi/2011/03/09/opintotuen-kehittamisvaihtoehdot-ja-niiden-kustannukset/

Julianna: Jep, tulorajojen poisto tulisi hemmetin kalliiksi.

Julianna: Anon5: Jos koko opintotukeen käytetään nyt 900 miljoonaa, niin eikö tuolla 300 saisi nostettua sitä aika paljon? Eikö se olisi tasa-arvoisempaa.

Julianna: (jos siis jossain mahdollisuuksien maailmassa tuollainen summa olisi, that is.)

Aleksi Laine: http://fi.wikipedia.org/wiki/Opintotuki Ihan wikipedialähteen mukaan opintorahaan käytetään 415,6 miljoonaa, joten 300 miljoonalla saisi yli puolitoistakertaistettua opintorahan. 400€ 250€:n sijaan kuulostaa aika isolta korotukselta. Aika paljon isommalta tuntuisi hyöty tuosta kuin tulorajojen poistosta.

Anon5: Julianna: musta tasa-arvoisempaa on se, että oikeus opintotukeen on kaikilla eikä vain osalla ;)

Anon3: Jaa että jengi nostais jotain etuutta jonka pitäis olla laskettu siihen että käyttöaste olisi 100% eikä toi 70%. Ei ole peruste siihen että "se maksaisi" vaan se on säästöä valtiolle. Joka on mun mielestä väärin. Ensinnäkin paljon tää valvonta maksaa kokonaisuudessa voisin veikata että se maksaa ton 300 miljoonaa mikä maksaisi sen poistamiseen. Ja mehän maksetaan 10% veroa vielä tästä etuudesta.

Jukka: Oli kyse sitten "maksamisesta" tai "säästön menettämisestä", niin valtiolle ja veronmaksajille se tarkoittaa 300 miljoonan menoerää. Btw Voisko joku heittää tähän jonkun visualisoinnin valtion budjetista? Vois vähän vertailla et mitä tuo 300 miljoonaa oikein tarkoittaa.

Anon5: Jukka: http://talousarvio.juuso.org/

Jukka: Kiitos linkistä. Mitä näkemyseroihin tulee, niin kannatatko sä perustuloa?

Anon7: Jukka : mieluummin voi miettiä, että tuo 300M€ vastaa osapuilleen sitä summaa, jonka Helsingin yliopisto saa vuodessa valtiolta perusrahoituksena. Tai useamman pienemmän yliopiston koko vuosibudjettia.

Julianna: Jos töiden tekemisestä ei saa rangaista, niin ideaalimallihan on perustulo; kannustaa sekä opiskelijoita että työttömiä.

Jukka: Jep käytännössähän tulorajaton opintotuki toimisi kuin perustulo. Valitettavasti meillä ei ole siihen varaa ilman että koko sosiaaliturvajärjestelmä uudistetaan perustulomallin mukaiseksi. Vasta silloin byrokratian vähenemisestä saatavat säästöt ovat riittävän suuria.

Turkistarhaton Suomi

2011-10-22T12:33:00.001+03:00

Luvallista kuvamateriaalia turkistarhojen avointen ovien päivästä. Avoimuudellaan järjestäjät tarkoittivat hyvää, mutta eipä se asiaa muuksi muuttanut. Turkistarhaton Suomi 2025.

Turkistarhojen avointen ovien päivä - Kauhava from Oikeutta Eläimille on Vimeo.

Koulutuksen paradigma ja jatkuvan kasvun ongelma

2011-10-10T01:17:00.000+03:00

Tässä pari viime aikoina Facebookissa kiertänyttä erinomaista videota. Koska facebookin syövereitä tulee harvemmin jälkikäteen pengottua (ehkä Timeline-uudistus muuttaa tämän?) tallennan nämä myös tänne.

Ensimmäinen kuuluu RSA:n (the Royal Society for the Encouragement of Arts, Manufactures and Commerce, Iso-Britannia) animoitujen avainpuheenvuorojen sarjaan ja videolla Sir Ken Robinson alustaa koulutusjärjestelmämme nykyhaasteista. Kaikki Robinsonin ajatukset eivät ole yleispäteviä, mutta vähintään ajatuksia herättäviä. Suomalainenkin koulutusjärjestelmä jakaantuu sekä toisella että korkea-asteella jyrkästi ammatilliseen ja akateemiseen haaraan tehden koulutusjärjestelmästä kahtia jakautuneen. Tälle ns. duaalimallille on omat historialliset ja koulutuspoliittiset perusteensa, mutta tulevaisuudessa tarvitsemme lisää joustoa näiden kahden pylvään välille. Toisen asteen yhdistelmätutkinnot ja korkea-asteen sisäinen liikkuvuus ovat duaalimallia kunnioittavia askeleita jouston suuntaan.

Duaalimallin pariin palaan uudestaan vielä myöhemmin, mutta tässä siis RSA:n video koulutusparadigman uudistamisesta:

Toinenkin fb:stä poimittu video perustuu luentotilaisuuteen ja kyseessä on fysiikan emeritusprofessori Albert Bartlettin luento jatkuvan kasvun mahdottomuudesta. Kyseessä on kokonaisuudessaan kahdeksanosainen video, mutta linkkaan tähän vain sen ensimmäisen osan. YouTube:ssa video on otsikoitu varsin raflaavasti, mutta kyse on tosiaan merkittävästä puheenvuorosta. Bartlettin luennon jälkeen kulutuksen jatkuva kasvu tuntuu lähinnä vaaralliselta vitsiltä.

Sadepäivän ratoksi: Ota kantaa

2011-09-26T16:50:00.000+03:00

Flunssapotilaan vinkkejä hyödylliseksi ajanvietteeksi:

Ota kantaa
"Otakantaa.fi on sivusto, jonka avulla ministeriöt pyrkivät keräämään kansalaisten kokemuksia ja näkökulmia ministeriössä valmisteilla olevista asioista. Kun sivustolle avataan uusi keskustelu, siitä käydään keskustelua muutamien viikkojen tai kuukauden ajan. Kun keskusteluaika on päättynyt, sivulle kerääntyneistä kommenteista tehdään yhteenveto. Tämä yhteenveto välitetään puolestaan eteenpäin asiaa valmistelevalle taholle."

Tällä hetkellä Ota kantaa -sivustolla kerätään kommentteja mm. tulevaisuuden liikenteestä. Keskustelu liittyy uuden liikennepoliittisen selonteon valmisteluun. Jos sinulla on siis näkemyksiä siitä mikä suomalaisessa liikenteessä ja liikennepolitiikassa tällä hetkellä mättää, ota kantaa.

Google Public Data Explorer

Vastaavia datatyökaluja on muitakin, mutta Googlen Data Explorer on vaihtoehtoisine visualisointeineen ja joustavine aikarajauksineen varsin näppärä.

Eläkkeet ja eri indeksit. Eläkekeskustelun sukupolvinäkökulma.

2011-04-13T00:37:00.013+03:00

Tänään Helsingin Sanomien puheenjohtajatentissä eläkkeiden taso herätti tunteita ja yllätyin kun vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien edustajat olivat halukkaita siirtymään työeläkkeiden taitetusta indeksistä vanhaan 50-50 malliin. Suurten ikäluokkien eläköitymisen ja huoltosuhteen heikkenemisen lähestyessä Suomessa on kuitenkin jo jonkin aikaa puhuttu siitä, että taitettuun indeksiin siirtyminen on ollut yksi niistä harvoista päätöksistä, joilla on tasattu sukupolvien välistä taakkaa. Työeläkkeiden nykyinen indeksikin on kuitenkin parempi kuin kansaneläkeindeksi, johon kaikki muut sosiaaliturvan vähimmäisetuudet (opintotuki poislukien) on maassamme sidottu.

Indeksit:

Kansaneläkeindeksi
Kansaneläkeindeksi on elinkustannusindeksi, joka seuraa hintojen nousua. Maaliskuun alusta alkaen suurin osa sosiaaliturvan vähimmäisetuuksista on sidottu kansaneläkeindeksiin. Opintotuki on ainoa sosiaalietuus, jolla ei indeksisuojaa ole ja sen reaaliarvo heikkenee hintojen noustessa.

Työeläkeindeksi, ns. taitettu indeksi
Eläkkeistä kansaneläke ja takuueläke on sidottu kansaneläkeindeksiin, mutta työeläkkeiden indeksi seuraa 80 prosenttisesti elinkustannusten, ja 20 prosenttisesti palkkojen nousua. Koska palkat nousevat hintoja nopeammin, on työeläkkeiden indeksi muita etuuksia parempi.

Puoliväli-indeksi
Aiemmin käytössä ollut työeläkkeiden indeksi, joka seurasi 50 prosenttisesti hintojen ja 50 prosenttisesti palkkojen nousua.

Perustoimeentulon takaamiseksi on tärkeää, että kaikkien vähimmäisetuuksien taso seuraa elinkustannusten nousua, mutta henkilökohtaisesti minun on on vaikea ymmärtää, miksi työeläkkeiden indeksin pitää olla muita indeksejä parempi? Etenkin kun kansaneläkekin seuraa vain hintojen nousua ja nimenomaan työeläkkeet on sidottu parempaan indeksiin. Eläkekeskustelussa on myös syytä muistaa, että suuret ikäluokkamme ovat työuransa aikana maksaneet liian pieniä työeläkemaksuja tuleviin eläkkeisiinsä nähden, ja siksi työssäkäyvien eläkemaksuja joudutaan tulevaisuudessa nostamaan. Näissä olosuhteissa taitettu indeksi on oikeudenmukainen sekä eläkeläisten että työssäkäyvien kannalta.

Sivistysyliopiston puolesta

2011-04-06T03:46:00.003+03:00

(Julkaistu toimitettuna vihreiden vaalilehdessä)

Turun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri Jukka Vornanen ja Turun kauppakorkeakoulussa opettava Riitta Koskimies istahtivat keskustelemaan korkeakoulujen tulevaisuudesta. Riitta avasi keskustelun kysymällä, mitkä kaksi toivetta Jukalla olisi yliopistomaailman kehittämiseksi.

JV: Opetus-, tutkimus- ja opiskelurauhan julistus olisi
paikallaan.

RK: Totta, yliopistoa on 2000-luvulla käskytetty rajusti ulkoapäin.
Ensin tulivat tutkintojen määrätavoitteet, sitten uudet
palkkaperusteet, tuottavuusohjelma, viimeksi heikkeni irtisanomissuoja
ja yhteisöllinen päätöksenteko poistui. Onko opetus ja tutkimus nyt
tasokkaampaa?

JV: Hyvä kysymys. Suomen akatemian viime vuonna julkaiseman Tieteen
tila ja taso -raportin mukaan tieteellisten julkaisujen määrä on
Suomessa laskenut. Väitän, että hallintouudistuksiin käytetty aika ja
muutosten aiheuttama levottomuus ovat osasyyllisiä kehitykseen.

RK: Yliopiston ominaisluonne on unohdettu uudistuksissa. Yliopisto ei
ole laakeroitu koneisto vaan… hm, uutta luova lähde. Parantaa pitäisi
mm. opiskelija-opettajasuhdetta ja tutkijan uran houkuttelevuutta.
Entä se toinen toive?

JV: Sivistyksen itseisarvon ymmärtäminen. Yliopisto on tiedon ja
kriittisen ajattelun kotipaikka. On surullista, miten sivistyksestä on
tullut jokin kakkosluokan vanhentunut hyödyke.

RK: Niin, se on sitä tuottoon ja yhteen totuuteen vannomista.
Opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta voi tarkastella järkevästi
vain pitkällä aikavälillä, ja kunkin tieteenalan ainutlaatuiset arvot
on ymmärrettävä.

JV: Kyllä. Korkeakoulujärjestelmää kehitetään liian yksisilmäisesti
kuumien innovaatioalojen ehdoilla. Kaupan ja tekniikan alojen
toimintaedellytyksiä täytyi kyllä parantaa, mutta kokonaisuudistuksia ei pitäisi tehdä parin alan tarpeiden mukaan. Olen huolissani yhteiskuntamme
hengestä. Yhteiskunta- ja ihmistieteitä tarvitaan ja niille on
annettava tilaa hengittää.

Tulevia kampanjatapahtumia

2011-03-22T23:37:00.004+02:00

26.3. klo 11-15 Varsinais-Suomen Vihreiden katukampanjastartti Turun kävelykadulla
26.3. klo 20-22 Vietetään Earth Houria yhdessä! Paikkana Teerenpeli ja järjestäjinä vihreät ehdokkaat Monika Antikainen, Saara Ilvessalo, Niina Repo ja Jukka. Ohjelmassa mm. sanataidetta kynttilänvalossa. Tervetuloa!
31.3. klo 17 Statuspaneeli. Turun yliopiston oikeus-, kauppa- ja lääketieteen opiskelijoiden vaalipaneeli kauppakorkeakoulun luentosali 16:ssa.
2.-3.4. Jukan ja kampanjatiimin roadtrip maakuntaan. (Tarkempi ohjelma vielä avoinna)
7.4. klo 9.30 Kupittaan lukion vaalipaneeli
8.4. klo 13-14 Satu Hassi Turun yliopiston kampuksella
8.4. Yö. Jukan ja Ville-Veikon yöspesiaali. Tarkemmat tiedot ilmoitetaan myöhemmin.
14.4. klo 18-20 Jukka radiossa Zoom FM:n haastattelussa.
17.4. klo 18 Vaalivalvojaiset TYYn saunalla. Tervetuloa! :)

Näiden lisäksi Jukka ja kampanjatiimi päivystävät säännöllisesti Vihreiden vaalimökillä kävelykadulla.

Verot maksukyvyn mukaan

2011-03-22T22:41:00.003+02:00

YLE Areenalta löytyy maaliskuun 28. päivään asti uusin MOT: Verovapaa vyöhyke. Suosittelen sen katsomista. Ajankohtaisia veropoliittisia kysymyksiä ja nykyisen verojärjestelmämme tulonjakovaikutuksia käsitellään ohjelmassa ihailtavan selväsanaisesti.

Nykyisen verotuksen epäkohdista kertoo erityisesti 17. minuutin kohdalla esitetty graafi, joka näyttää miten miljoonien pääomatuloilla elävät suomalaiset maksavat tuloistaan veroja keskimäärin 29 prosenttia. Siis yhtä paljon kuin 45 000 euroa vuodessa tienaavat.

Oikeudenmukaisemman verotuksen kehittämiseksi pääomatuloveroa on ehdottomasti kiristettävä ja vuonna 2004 säädetystä osinkojen verovapaudesta on luovuttava. Kulutusverojen kiristykset on hyvitettävä pienituloisille tuloverotuksen kevennyksinä.

Sinä päätät. Opintotuki indeksiin.

2011-03-01T23:22:00.008+02:00

Valtakunnalliset opiskelijajärjestöt käynnistivät tänään eduskuntavaalikampanjansa opintotuen indeksiin sitomiseksi. Turussa TYY, TUO, Novium ja ÅAS järjestivät tempauksen, jossa ohikulkijoita pyydettiin symbolisesti sitomaan opintotuki elinkustannusten tasoon. Helsingissä HYY kampanjoi jakamalla leipää ja AYY tarjoamalla leivän rinnalle sirkushuveja.

Kuvat Turun tapahtumasta

Kampanjan startti oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvin onnistunut ja saavutettu näkyvyys loi mainion pohjan tulevien viikkojen lobbaukselle. Hienoa on myös se miten valtakunnalliset opiskelijajärjestöt ovat jälleen yhdessä rintamassa liikkeessä ja opintotuen indeksiin sitomista kannatetaan (kokoomusta lukuunottamatta) kattavasti yli puoluerajojen. Eilisen opiskelijajärjestöjen kannanoton allekirjoittajalista on varsin vakuuttava:

AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVA
puheenjohtaja Ted Apter

Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf.
ordförande Alina Bölling

Keskustan Opiskelijaliitto ry
puheenjohtaja Markus Ylimaa

Liberaalit Opiskelijat LSK ry
puheenjohtaja Mats Biström

Perussuomalaiset nuoret ry
puheenjohtaja Simon Elo

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry
puheenjohtaja Sarita Niemi

STTK-Opiskelijat ry
puheenjohtaja Ilona Vihlman

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry puheenjohtaja Susanna Haapalainen

Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry puheenjohtaja Helmi Selamo

Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret ry puheenjohtaja Aki Ruotsala

Suomen Lukiolaisten liitto
puheenjohtaja Valtteri Aine

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi
puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen

Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry
puheenjohtaja Riina Kutvonen

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi

Vasemmisto-opiskelijat Vasop ry
puheenjohtaja Katri Immonen

Vihreät nuoret ja opiskelijat ViNO ry
puheenjohtaja Paloma Hannonen ja puheenjohtaja Inka Venetvaara

Toivotaan, että vaikutustyö tuottaa tulosta ja vaaleissa valitaan riittävästi indeksiä kannattavia kansanedustajia. Käykö näin? Sen näemme. Sinä päätät.

Miksi kulutusveroja?

2011-02-26T09:48:00.009+02:00

Energia- ja arvonlisäveroista on viime päivinä puhuttu kuin suuresta saatanasta, koska ne nostavat hintoja ja loiventavat progressiota. Vihreätkin kannattavat kuulemma tasaverotusta. Tämä on ollut jälleen loistava esimerkki siitä miten pintapuolista poliittinen keskustelumme on.

Ensinnäkin, vihreät eivät kannata tasaverotusta. Me emme kannata kulutusveroja, jotta progressio kevenisi. Me kannatamme kulutusveroja, koska haluamme vähentää kulutusta. Suomalaisten ekologinen jalanjälki on nykyisellään valtavan suuri ja me kulutamme luonnonvaroja neljä kertaa enemmän kuin on kestävää. Ympäristön takia materiaalisen kulutuksemme määrä ei saa enää kasvaa. Siksi kulutusveroja on kiristettävä.

Miten sitten progressiosta pidetään kiinni kulutusverojen kiristyessä? Vihreiden veromallissa tämä toteutetaan pienituloisten veronkevennyksillä ja pääomaverotuksen kiristämisellä. Tällä tavalla pienituloisille kompensoidaan kiristyvät arvonlisä- ja energiaverot. Pääoma- ja osinkoverojen nostoilla kiristetään puolestaan suurituloisten verotusta ja estetään tuloerojen kasvu.

Kaiken kaikkiaan ympäristönäkökulma on jäänyt valitettavan pieneen rooliin viime aikojen poliittisessa keskustelussa. Se siitä puolueiden vihertymisestä.

Lukiota kehittämässä, osa 3: toisen asteen opintotuki

2011-02-13T23:20:00.002+02:00

(Jatkoa kahdelle edelliselle tekstille)

Opintotuesta on viime aikoina puhuttu paljon ja aiheesta. Indeksitön opintoraha on jälleen menettämässä arvoaan ja kokoomus väläyttelee ylempää korkeakoulututkintoa suorittaville lainapainotteista tukea.

Opintotuen yleisessäkin tasossa on siis parantamisen varaa, mutta itseasiassa osa toisen asteen opiskelijoista on vieläkin surkeammassa tilanteessa. Nykyisen opintotukilain mukaan vanhempien tulot vaikuttavat 18-20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden tukeen ja erityisesti itsenäisesti asuvien alle 20-vuotiaiden tilanne voi tämän vuoksi olla hyvinkin heikko.

Vanhempien taloudellinen tuki ei ole toisen asteen yksinasujille mikään itsestäänselvyys ja onkin varsin erikoista, että täysi-ikäisen itsenäisesti asuvan henkilön talous on sidottu vanhempien toimeentuloon.

Tämä kytkös on mahdollisimman pian purettava.

Lukiota kehittämässä, osa 2: opinto-ohjaus ja opiskelijoiden osallistaminen

2011-02-13T22:02:00.005+02:00

(Jatkoa edellisestä OKM:n lukioiden kehittämisraporttia käsitelleestä kirjoituksesta.)

Valinnaisuutta koskevia esityksiä lukuunottamatta työryhmän esitykset ovat varsin kelvollisia ja etenkin opinto-ohjaukseen on kiinnitetty paljon huomiota. Työryhmä esittää mm, että:

"Lukion opinto-ohjauksen järjestelmä tulee uudistaa koordinoituna kokonaisuutena. Henkilökohtaisen ohjauksen resursointia tulisi jossain määrin lisätä, mutta tätäkin olennaisempaa on analysoida erilaiset ohjaustarpeet. Olisi osattava tunnistaa nykyistä paremmin ohjaustarpeiden ajoittuminen lukiopolun eri vaiheisiin sekä kehitettävä välineitä niihin vastaamiseen tehokkaasti ja taloudellisesti. Tällöin tulee hyödyntää ennakkoluulottomasti teknologian tarjoamat mahdollisuudet sekä yhteistyö eri hallinnonalojen ja muiden oppilaitosten ohjauspalvelujen kanssa. Ohjauksellinen vastuu ja seuranta tulee ulottaa lukion jälkeisiin opintoihin. Ohjauksellinen vastuu koskee koko lukioyhteisöä."

Amen.

Miinus kuitenkin tehokkuuden jatkuvasta korostamisesta, sillä liian vähäiset resurssit ovat jo nyt opinto-ohjauksen suurin ongelma. Opiskelija-opo-suhde on saatettava koko maassa vähintään olemassa olevien kriteerien tasolle.

Opiskelijoiden osallistaminen

Opiskelijoiden osallistaminen opiskelija- ja lukioyhteisön jäseniksi on itselleni hyvin läheinen kysymys johtuen paitsi ideologisista myös henkilökohtaisista syistä. Oma lukioaikani olisi ollut todella paljon masentavampi ilman perusopiskelun ulkopuolisia lukion ja oppilaskunnan tapahtumia. Ikuisesti muistan kevään 2003, jolloin me abit menimme puoleksi tunniksi lakkoon abiristeilymme puolesta (lukiossamme abiristeily järjestettiin opintomatkana yhteistyössä opettajien kanssa). Se oli varmasti ensimmäinen kerta jolloin olen oikeasti lobannut jonkin asian puolesta. Suuri kiitos kuitenkin opettajienkokouksellemme, joka lopulta heltyi ja suostui risteilyn järjestämiseen. Toinenlainen lopputulos olisi antanut varsin erilaisen opetuksen.

Kuivakasta kehittämishankkeilusta huolimatta pisteet työryhmälle seuraavasta: "Käynnistetään kehittämishanke, jossa tavoitteena koulujen toimintakulttuurin kehittäminen siten että se lisää opiskelijoiden osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja opetuksellista vuorovaikutteisuutta ja siten edistää hyvinvointia."

Tämä on toteutettava.

(Seuraavassa blogitekstissä toisen asteen opintotuki)

Lukiota kehittämässä, osa 1

2011-02-13T19:34:00.008+02:00

Ensi tiistaina Turun kaupungin lukio- ja ammattiopetuslautakunta käsittelee kaupungin lausunnon OKM:n lukioiden kehittämisraportista ja kokouspapereita lukiessani ajattelin nyt samalla kertaa kirjoittaa tännekin aiheesta.

Kyseisestä rapsasta ei ole aivan hirveästi julkisuudessa keskusteltu, mutta se johtunee työryhmän rakenteellisten muutosesitysten maltillisuudesta. Työryhmän mukaan lukio-opetuksen on jatkossakin oltava yleissivistävää, kurssimuotoista ja saatavuudeltaan alueellisesti kattavaa.

Opetuksen ja opiskelun tukipalveluiden osalta raportissa esitetään kuitenkin lukuisia uudistusesityksiä, joista keskityn tässä nyt valinnaisuuteen, opinto-ohjaukseen, opiskelijoiden osallisuuteen ja toisen asteen opintotukeen. Mikäli muihin esityksiin haluaa tutustua tarkemmin, löytyvät helposti raportin lopusta.

Valinnaisuuden määrä on ollut jo kauan eräs lukiokeskustelujen kestoaiheista ja itsekin olen seurannut sitä jo siitä asti kun aloitin lukion (kymmenen vuotta sitten). Edellisessä lukioiden tuntijaon ja opetussuunnitelmien uudistuksessa (nykyisiin opetussuunnitelmiin siirryttiin asteittain 2004-2005) pakollisuutta lisättiin parilla kurssilla ja nyt valinnaisuutta ollaan taas lisäämässä.Työryhmä esittää, että "oppiaineet ryhmitellään luonteeltaan samantyyppisiin kokonaisuuksiin" ja "opiskelija valitsee kokonaisuuksien sisältä säädetyn laajuiset opinnot, jolloin opiskelijalla on halutessaan mahdollisuus keskittyä nykyistä harvempien oppiaineiden opiskeluun. Opiskelijan mahdollisuuksia yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen lisätään, mikä edellyttää valinnaisuuden lisäämistä."

Muutamista kursseista puhuttaessa pidän valinnaisuuden lisäämistä hyvänä asiana, mutta valinnaisuus ei saa johtaa liian varhaisessa vaiheessa tapahtuvaan jatkokoulutusmahdollisuuksien rajoittumiseen. Työryhmän esittämässä mallissa on juurikin tämä riski, minkä lisäksi "yksilöllisiä opintopolkuja" on arvioitava suhteessa lukioiden yleissivistävään tehtävään. Turun kaupungin lausunnossa on lähdetty siitä, että yhden kurssin pakolliset aineet voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa valinnaisiksi mikä käytännössä tarkoittaa fysiikan, kemian, psykologian ja filosofian opetusta. Tällaisessa mallissa matematiikka, kielet, maantieto, biologia, uskonto ja historia säilyisivät kaikkien lukujärjestyksessä ja turvaisivat laaja-alaisen tutkinnon. (Tosin uskonto olisi mielestäni siirrettävä valinnaisten oppiaineiden joukkoon.) Pahoin pelkään että työryhmän visio on ollut tätä rohkeampi.

Valinnaisuuden laajuus ratkeaa lopulta vasta seuraavan hallituskauden aikana, lukion uuden tuntijaon valmistelussa. Niin hullulta kuin se välillä tuntuukin, on hallituspohjalla tähänkin asiaan valtavan suuri vaikutus.

(Opinto-ohjaus, opiskelijoiden osallisuus ja opintotuki seuraavassa postissa.)

Vaalibudjetti ja rahoittajat

2011-01-31T19:46:00.006+02:00

Alla tämänhetkinen ajantasainen vaalibudjettini sekä yhteenveto kampanjan rahoittajista. Kuten budjetin yhteenvedosta näkyy, olemme vielä hieman alijäämän puolella. Budjettia tarkistetaan vielä mainoskulujen varmistuttua.

Vaalibudjetti

Tulot:
Omat varat 2500
Lahjoitukset 1200
Pipotulot 750
Muut kampanjatuotteet 300
Sitsit 580
Yht 5330

Menot:
Ehdokasmaksu 400
Abribus-mainos 1000
Lehtimainokset 1500
Painokulut 870
Nettimainonta 200
Kampanjatuotteet 700
Sitsit 320
Vaalivalvojaiset 150
Kahvitukset 100
Muut tapahtumat 200
Yht 5440

Yli-/alijäämä -110

Noin puolet kampanjan tuloista tulee siis omasta pussistani, minkä lisäksi pyrimme keräämään lahjoituksina vähintään 1200 euroa. Tällä hetkellä lahjoituksia on kasassa tuhat euroa, mistä puolet perheeltäni ja puolet ystäviltäni. Vihreiden nettisivujen kautta lahjoittaminen on varsin yksinkertaista, joten mikäli kampanjan rahallinen tukeminen kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa.

Kaiken kaikkiaan kampanjan eteneminen näyttää tässä vaiheessa erittäin hyvältä ja tästä on hyvä jatkaa kohti vaaleja. 75 päivää h-hetkeen!

ps. Ensimmäiset vaalikoneet aukeavat jo tällä viikolla.

Surkea on kokoomusopiskelijan maailmankuva

2011-01-18T21:23:00.004+02:00

Puoli vuotta sitten kokoomusopiskelijat olivat riemurinnoin torjumassa opintotuen indeksiä ja tänään he puolustavat kiimassa kokoomuksen etupainotteista opintotukimallia.

Emäpuolueeseen verrattuna kokoomusopiskelijat ovat kuitenkin asteen verran rehellisempiä ja kertovat suoraan minkälaista maailmankuvaa edustavat. Opiskelijajärjestön puheenjohtaja linjaa pikkujellonien nettisivuilla:

On tietysti kamalan ikävää, että kaikki eivät voi valmistua yrityselämän johtajiksi, lääkäreiksi ja diplomi-insinööreiksi. Turha sitä on silti kadehtia, sillä Suomessa jokaisella on mahdollisuus siihen kykyjensä mukaan. Eri alojen opiskelijoiden epätasa-arvosta tuskin voi puhua, koska jokaisella on ylipäätään mahdollisuus valita opiskelualansa itse. Joku vastuu itsestään ja valinnoistaan pitää olla ihmisellä itselläänkin eikä aina olla naukumassa valintojensa takuumieheksi valtiota ja sen rahapussia.

Surkea on se maailma, jossa yhteiskunta järjestäytyy menestysalojen ehdoilla. Surkea on se maailma joka ei arvosta kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimusta. Pimeistä pimein on se rotko, jossa taidealan opiskelijat tuomitaan epäonnistujiksi.

Hävetkää. Hävetkää ja hävitkää vaalit.

Uppoaminen uhkaa

2011-01-12T13:44:00.007+02:00

Ennen vuotta 2008 opintotuen arvo vajosi 15 vuoden ajan. Lopputuloksena vuoden 2008 tasokorotuskaan ei palauttanut opintotuen alkuperäistä arvoa. Opintotuen ostovoiman heikkeneminen on täysin ristiriidassa opiskelijoihin kohdistettujen paineiden kanssa.

Vuonna 2011 opintotuki on ainoa vähimmäisetuus jonka tasoa ei ole sidottu elinkustannuksia seuraavaan indeksiin. Ilman indeksisidonnaisuutta opintuen arvo uppoaa edelleen vuosi vuodelta.

Vuoden 2011 budjettineuvotteluissa vihreät ja rkp ajoivat opintotuen indeksiin sitomista, mutta keskusta ja kokoomus tyrmäsivät esityksen. Keskustan ja kokoomuksen mukaan opintotuen indeksille ei ole taloudellisia edellytyksiä, vaikka muiden vähemmäisetuuksien indeksiin sitominen maksaa viisi kertaa enemmän. On kohtuutonta, että opintotuen annetaan heikentyä muiden vähimmäisetuuksien seuratessa elinkustannuksia.

Uppoaminen, uhkaa! Vaadi parannusta.

Keskustelua veroista: Jättiläiset savijaloillaan

2011-01-05T17:54:00.015+02:00

Loppuvuoden aikana vihreät (28.11.) ja vasemmisto (11.12.) julkaisivat talouspoliittiset linjansa ja kieltäytyivät hyvinvointipalveluiden leikkauksista.

Kolmen suuren ja perussuomalaisten talouslinjoja ei vielä ole julkaistu. Erinäisten yksittäisten puheenvuorojen perusteella on käynyt kyllä selväksi, että perussuomalaisten riveissä leikkauslistalle haluttaisiin ainakin kehitysapu ja maahanmuuton kustannukset, mutta mitään virallista linjaa persujen sivuilta ei löydy.

SDP:n suunnalta veropoliittisia linjoja on lupailtu tammikuun aikana ja niitä odotan itsekin mielenkiinnolla. Jouni Backmanin tuoreiden kommenttien perusteella luvassa on ehkä yllättävänkin rohkea paketti.

Keskustan linjoja ei kuulemma saada vielä tammikuun aikana, mutta kuitenkin ennen vaaleja. Hetemäen veroraportin julkaisun jälkeen keskustan veropoliiitisen työryhmän vetäjä Mikä Lintilä on todennut, että keskusta haluaa jatkossakin turvata peruspalvelut verovaroin ja tämän vuoksi he ovat valmiita kiristämään mm. pääoma- ja osinkoveroja sekä mahdollisesti suurimpien perintöjen verotusta.

Kaiken kaikkiaan näyttääkin nyt siltä, että hieman yllättäen kokoomus on joutumassa todella vaikean paikan eteen. Kokoomuksen talousideologian mukaan verothan ovat lähtökohtaisesti rasite ja veronkiristykset ovat todella vastenmielinen ajatus. Hetemäen veroraportissa "oikeudenmukaisia" veronkiristyksiä saatettiin esittää, koska pakettiin kuului merkittäviä suurituloistenkin tuloveronkevennyksiä. Valitettavasti nämä kevennykset tyrmättiin kaikkien muiden puolueiden toimesta ja keskustakin otti niiltä osin selvää etäisyyttä kokoomukseen. Mitä siis tehdä? Rehellisellä leikkauksia ja rakenneuudistuksia suosivalla linjalla kokoomus miellyttäisi kyllä ydinkannattajiaan, mutta menettäisi ehkä liikkuvat äänestäjänsä. Kauniiseen käärepaperiin ei tätä ongelmaa voi piilottaa.

Vihreiden ja vasemmiston paketteihin verrattuna suurten puolueiden linjat ovat siis vielä kovin levällään ja voikin olla että verokeskustelu tuo mukanaan vielä yllätyksiä. SDP:llä on edessään nyt todellisen iskun paikka ja kokoomus saattaa menettää vielä koko pelin.

Cousteaun kadonnut maailma

2011-01-01T11:56:00.007+02:00

Mikäli loppuloman tai tulevan loppiaisviikonlopun aikana kaipaat ajanvietettä, suosittelen YLE Areenaa ja Jacques Cousteaun pitkiä meridokumentteja. Näistä etenkin kaksi ensimmäistä edustavat Cousteaun tuotannossa jollain tapaa omaa linjaansa ja ne valmistuivat ennen suosittua Meren salaisuudet -televisiosarjaa (1968 - 1981).

Cousteaun pitkät dokumentit: (linkit Areenaan toimivat tammikuun loppuun asti)
Hiljainen maailma (1956)
Elävä meri (1964)
Matka maailman ääriin (1975)

Se mikä näiden kolmen dokumentin sarjasta tekee erityisen mielenkiintoisen on niiden kattama aikajänne. Cousteaun dokumenteista näkee nimittäin erittäin hyvin, miten Calypson miehistön, ja ehkä koko länsimaisen yhteisön, luontosuhde muuttuu vuosien 1956 ja 1975 välillä. Kun vuoden 1975 dokumentissa Cousteau kritisoi näkyvästi valaanpyyntiä, on vaikea uskoa että 20 vuotta aiemmin herran oma miehistö harppunoi kameran edessä huvin vuoksi kaskelotteja. Tai kun vuonna 1975 Antarktiksella puhutaan luonnon kunnioittamisesta, niin vuonna 1956 välipalaa nautitaan jättiläiskilpikonnien päällä istuen.

Tänä päivänä kaskelottien huvipyynti, haiden teurastaminen ja koralliriutan räjäyttäminen tuomittaisiin välittömästi, mutta 1950-luvulla Hiljainen maailma palkittiin Cannesin Kultaisella palmulla ja parhaan dokumenttielokuvan Oscarilla.

Cousteaun dokumentit ovatkin omalta osaltaan erinomainen osoitus siitä miten suhteemme luontoon on ajallinen ja muuttuva. Ajatus jolle kannattaa uhrata hetki aikana jolloin meitä uhkaavat mm. kalakantojen romahtaminen, joukkosukupuutot ja ilmastonlämpeneminen. Me pystymme kyllä muuttamaan toimintatapojamme jos vain tahdomme.

Cancunin ilmastokokous: polttaa, polttaa, viilenee, viilenee?

2010-12-07T01:16:00.005+02:00

Cancunin ilmastokokous on tähän asti saanut valitettavan vähän huomiota mediassa. Syynä on todennäköisesti vuodentakaisten Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden epäonnistuminen. Cancunin osalta kukaan ei ole odottanut suuria.

Ilmastonlämpenemistä odotusten latistuminen ei ole kuitenkaan hillinnyt, vaan tällä vauhdilla meillä on edelleen edessämme kaikkien aikojen ympäristökatastrofi. Oras Tynkkysen tuoreen blogi-tekstin mukaan Cancunissa onkin nähty viitteitä neuvotteluiden elpymisestä. Ehkä saammekin loppuviikosta odotuksia parempia uutisia. Kööpenhaminan jälkeen pieniinkiin askeliin on oltava tyytyväinen vaikka tulevien vuosien työ muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi.
Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan teollisuusmaiden on leikattava hiilidioksidipäästöjään jopa 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ilmastokatastrofin välttämiseksi. Tämä tarkoittaa viiden prosentin vuosittaista päästöjen leikkausta ja meillä alkaa olla jo todella kova kiire.

Linkki: kansalaisjärjestöjen Polttava kysymys -kampanja

Kampanjakuulumisia

2010-10-23T20:33:00.004+03:00

Viikko sitten lokakuun 17. päivä ylitettiin vaalien odotuksessa puolen vuoden rajapyykki ja kampanjan valmistelu on siihen nähden hyvällä mallilla.

Marraskuun 5.päivä Turun Klubilla järjestetään kampanjastani kiinnostuneille illanvietto ja tapahtuman tiedot löytyvät mm. Facebookista. Kannattaa rohkeasti pistäytyä paikalle perjantai-illan aluksi ja käydä tsekkaamassa miltä Varsinais-Suomen virtaavin kampanja vaikuttaa. Klubin Kolo on varattu meille klo 18-20.

Varainhankinnan puolella olemme suunnitteluryhmän kanssa kehitelleet astetta kestävämpiä varainhankintatuotteita, ja näistä lanseerataan ensimmäisenä mieltä lämmittävä kampanjapipo:

Pipot valmistaa käsityönä Jiipipo ja pipon hinta on 25 euroa. Ensimmäinen kymmenen kappaleen erä on jo loppuunmyyty ja jatkossa pipoja voi tilata lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jukka2011@jukkavornanen.fi (Sähköpostiin nimi, osoite, ja päänympärys senttimetreissä.)

Kampanjaan liittyvissä kysymyksissä yhteyttä voi ottaa yllämainitun sähköpostiosoitteen ja näiden nettisivujen lisäksi kampanjan Facebook-sivun Jukka 2011 ja tukiryhmän sähköpostilistan kautta. Sähköpostilistalle pääset lähettämällä viestiä tuohon jukka2011@jukkavornanen.fi-osoitteeseen.

Tällaisia käytännön asioita tällä kertaa. Palataan poliittisempiin sisältöihin taas seuraavassa blogi-kirjoituksessa. Hyvää alkavaa lokakuun viimeistä viikkoa kaikille! :)

Opiskelija, miten voit?

2010-10-23T18:54:00.002+03:00

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 15.10.)

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2008) mukaan psyykkisiä vaikeuksia oli 27 prosentilla vastanneista. Luku on hälyttävä, mutta vielä hälyttävämpää on, että pahoinvoinnin trendi ei ole ollut laskeva.

Edellisestä neljän vuoden takaisesta tutkimuksesta opiskelijat ilmoittavat psyykkisten vaikeuksien pysyneen samana tai kasvaneen. Yleisimpinä ongelmina olivat jatkuva ylirasitus, itsensä tunteminen onnettomaksi ja masentuneeksi, tehtäviin keskittymisen vaikeus sekä valvominen huolien takia.

Mielenterveyden hoidossa tarvitaan selvä ja yksinkertainen hoito-opastus. Jokaiselle apua tarvitsevalle tulee järjestää välitön ensikäynti psykologilla. Opiskelijalle on selvitettävä vertaistuen ja muiden auttavien kontaktien mahdollisuus.

Ketään ei saa käännyttää tiskiltä ilman apua. Loppuunpalanut opiskelija ei jaksa 40 vuotta työelämässä.

Psykologi Totte Vadén on kuitenkin aiheellisesti huomauttanut, että kaikkea opiskelun takkuamista tai juuttumista ei pidä käsittää mielenterveydenongelmana, masennuksena tai ahdistuksena. Monet mielenterveyteen liittyvät ongelmat olisi ratkaistavissa esimerkiksi hyvällä opinto-ohjauksella.

Kaikissa korkeakouluissa tulee olla selvä opinto- ja työelämäohjausjärjestelmä sekä mahdollisuus opintopsykologin palveluihin.

Työelämäohjaus tarvitsee riittävästi henkilökuntaa ura- ja rekrytointipalveluihin sekä yhteistyötä esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa.

Opintojen joustavuuden lisäämisellä puolestaan poistamme niitä esteitä, jotka ovat nopeamman valmistumisen ja työelämään siirtymisen tiellä. Opinto- ja työelämäohjaukseen sekä monimuotoisemman opiskelun mahdollistamiseen sijoitettu raha maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Opinto-ohjauksen ohella toinen keskeinen opiskelijan hyvinvointia määrittävä tekijä on taloudellinen toimeentulo. Monella opiskelijalla on edessään mahdoton tehtävä - perhe pitää elättää ja opintoja edistää. Opintotuki oli ainut sosiaalietuus, joka jätettiin indeksisuojan ulkopuolelle ja opiskelijat ovat edelleen ainut väestönryhmä, jonka oletetaan elävän alle köyhyysrajan ja tulevan toimeen tarvittaessa lainalla.

Tämänkaltainen ajattelu ei auta opiskelijaa valmistumaan nopeammin tai pidennä työuria. Päinvastoin.

Työmarkkinatuen tarveharkintaisuudesta ja toimeentulotuen harkinnanvaraisuudesta tulee luopua, kunnallisverojen perusvähennystä nostaa reilusti sekä tehdä alle 1 000 euron kuukausituloista verovapaita. Lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijat tulee liittää valtakunnallisesti yliopisto-opiskelijoiden kanssa yhteisen terveydenhuollon ja korkeakoululiikunnan piiriin.

TOUKO AALTO puoluehallituksen jäsen, vihr.
JUKKA VORNANEN koulutuspoliittisen työryhmän jäsen, vihr.

Siviilipalveluksesta ensiapu asevelvollisuuden ongelmiin

2010-10-15T01:22:00.001+03:00

Asevelvollisuuden uudistamista on tänä syksynä puuhattu ahkerasti ja uudistusesitykset ovat vaihdelleet valikoivasta asevelvollisuudesta palvelusaikojen lyhentämiseen. Tarpeettoman suuri reservi on kohtuuttoman kallis ja keskeytysongelmat piinaavat varusmieskoulutusta. Uudistustarpeesta ollaan yksimielisiä, mutta keinoista ei niinkään.

Vihreät julkistivat oman asevelvollisuuden uudistuspakettinsa elokuun lopussa ja paketissa esitimme valikoivaan asevelvollisuuteen siirtymistä. Vihreiden mallissa 8-20 prosenttia ikäluokasta suorittaisi vapaaehtoisen varusmiespalveluksen ja heistä muodostettaisiin 75 000-150 000 hengen reservi (nykyreservi on 350 000 henkeä). Esityksen saama vastaanotto oli jokseenkin nuiva.

Reilua kuukautta myöhemmin Risto Siilasmaan työryhmäraportin vastaanotto oli selvästi virkeämpi, vaikkakin raportin sisältö oli heppoinen. Siilasmaan esittämä neljän kuukauden palvelusaika nousi kyllä otsikoihin, mutta mallin toteutuskelpoisuutta on syytä epäillä. Itse asiassa kyseinen esitys on eräs raportin keskeneräisimmistä. Työryhmän suhtautuminen asevelvollisuuteen on varsin vanhoillinen kun puolustusvoimien talouspaineista huolimatta tärkeimpänä tavoitteena pidetään koko miesikäluokan kouluttamista. Mitä siitä jos mm. puolustusvoimien komentaja pitää neljän kuukauden palvelusta liian lyhyenä, tärkeintähän on tehdä pojista miehiä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että asevelvollisuuden kokonaisuudistus on tällä hetkellä varsin kaukana. Oma ehdotukseni onkin, että kokonaisuudistusta odotellessa aloitetaan pienempien osa-alueiden uudistamisella. Reservin pienentämiseksi ja varusmiesten motivaatio-ongelmien vähentämiseksi lyhennetään siviilipalvelus kuuteen kuukauteen. Tällöin kynnys siviilipalveluksen valitsemiseen laskee ja siviilipalveluksesta tulee tasavertaisempi vaihtoehto. Todennäköisesti virta siviilipalvelukseen kasvaa, reservi pienenee ja keskeytysongelmat vähenevät. Työurien näkökulmasta kuuden kuukauden sivari lyhentäisi keskimääräistä palvelusaikaa ja jouduttaisi työelämään siirtymistä.

Siviilipalveluksen rangaistusluonne on jo kauan ollut aikansa elänyt, eikä kahdentoista kuukauden palvelukselle ole juurikaan perusteita. Ehkä pikku hiljaa olisi aika nähdä siviilipalvelus tunnustettuna palvelusmuotona jonka kehittämisestä koko asevelvollisuusjärjestelmä voi hyötyä.

Paras mahdollinen opintotuki

2010-09-18T17:49:00.000+03:00

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti torstaina ensi vuoden elokuussa opintotukeen tehtävistä muutoksista. Harva on pakettiin tyytyväinen. Yksi jäi kaipaamaan porkkanoita, toinen suurempaa keppiä.

Nykyisen opintotukijärjestelmän alusta asti (vuodesta 1992) opintotuki on ollut jatkuvan väännön kohteena. Keppi vai porkkana-keskustelun lisäksi joku neropatti on ollut aina vaatimassa ”kokonaisuudistusta” ja korostanut sen tarvetta. Kokonaisuudistajien pettymykseksi kaikki viimeisen 20 vuoden aikana toimineet opintotukityöryhmät ovat todenneet nykyisen rakenteen kaikista oikeudenmukaisimmaksi.

Keskeisin kysymys onkin se, että nähdäänkö opintotuki perusturvan elementtinä, vai jonkinlaisena koulutuspoliittisena sähköjäniksenä. Nykyinen tukijärjestelmä ajelehtii jossain näiden ääripäiden välillä, asteen verran perusturvan puolella. Riittämättömästä tasostaan huolimatta nykymalli huomioi varsin hyvin eri alojen erilaiset tarpeet ja opiskelijoiden muuttuvat elämäntilanteet. Mikäli opintotukea kehitetään sosiaaliturvan osana, on muutokset tehtävät heikoiten toimeentulevien ehdoilla.

Millainen sitten olisi omasta mielestäni paras mahdollinen opintotuki? Se olisi indeksiin sidottu nykyrakenteeseen perustuva sosiaaliturvan osa, joka olisi 200 euroa nykyistä suurempi. Kyselytutkimusten mukaan 700 euroa kuussa on summa, jolla suurin osa opiskelijoista uskoo pärjäävänsä. Tällä summalla elettäisiin edelleen reilusti köyhyysrajan alapuolella, mutta opiskelijaelintasolla toimeentulo olisi turvattu. Valitettavasti tällainen korotus on nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä täysin epärealistinen tavoite.

Tulevia vaaleja ajatellen opintotuen indeksiin sitominen onkin vähimmäisvaatimus, johon kaikkien puolueiden olisi syytä ottaa kantaa. Ilman indeksiä täysipäiväisen opiskelun edellytykset heikkenevät vain entisestään.

OECD: Lukukausimaksut eivät edistä valmistumista

2010-09-09T00:03:00.002+03:00

(SYL:n syyskuun 8. päivänä antama kommentti samasta aiheesta löytyy täältä)

Viime viikkojen aikana opiskelijoita on lyöty taas yhdellä jos toisellakin lekalla, mutta sitä mukavampaa onkin saada tukea odottamattomalta suunnalta. OECD ei ole perinteisesti kuulunut opiskelijoiden tai julkisten palveluiden rakkaimpiin ystäviin, mutta järjestön tuorein koulutusraportti tarjosi yllättäen riemun aiheita maksuttoman koulutuksen puolustajille.

Suomalaisessa koulutus- ja talouspoliittisessa keskustelussa lukukausimaksuja on perusteltu pääasiassa kahdella syyllä: Lukukausimaksujen väitetään edistävän valmistumista ja laajentavan korkeakoulujen rahoituspohjaa. Molempiin väitteisiin on jo aiemminkin ollut päteviä vasta-argumentteja*, mutta OECD:n raportti antoi uusia aseita näistä ensimmäistä vastaan.

OECD:n raportissa todetaan, että lukukausimaksuilla ei voida osoittaa olevan vaikutusta opiskelijoiden valmistumiseen, sillä korkeakoulujen läpäisyasteet eivät korreloi maksullisuuden tai maksuttomuuden kanssa. Tutkintojen läpäisy on ensisijassa kiinni muista tekijöistä. Mielenkiintoinen tieto oli mm. se, että Yhdysvaltojen kaltaisessa maksullisen koulutuksen mallimaassa korkeakoulujen läpäisyaste on OECD-maiden välisessä vertailussa eräs heikoimmista.

Mitäpä jos pikku hiljaa alkaisimme uskoa, että järjestelmämme on oikeasti hyvä?

*Lukukausimaksujen käyttöönotto lisäisi entisestään paineita opiskelunaikaiseen työssäkäyntiin ja hidastaisi opintojen etenemistä. Kaiken lisäksi väitettä tukevat kansainväliset esimerkit ja tilastotietoihin perustuvat todisteet puuttuvat. Rahoituspohjan laajentumisen osalta suurin ongelma on jo itse käsitteessä, sillä vaikka laajentuminen viittaa kasvuun, ei se tarkoita reaalisen rahoituksen vaan rahoitusinstrumenttien määrän kasvua. Uusien rahoitusinstrumenttien (tässä tapauksessa lukukausimaksujen) käyttöönotto pienentää julkiseen rahoitukseen kohdistuvaa painetta ja mahdollistaa julkisen rahoitusosuuden pienentämisen. -> Ja ZÄZÄM!!, sitä lukukausimaksujen puolustajat todella haluavat.

Kampanjasivut avattu!

2010-09-01T08:31:00.005+03:00

Syyskuun 1. päivän kunniaksi eduskuntavaalikampanja polkaistaan julkisesti käyntiin. Näiltä nettisivuilta ja kampanjan facebook-profiilista (Jukka 2011) löytyvät jatkossa kaikki kampanjaa koskevat tiedot.

Kampanjan pääteemoina ovat koulutus, kestävä talous ja oikeudenmukaisuus. Tarkemmat teesit löydät Vaalit 2011 -alasivulta.

Syyskuun aikana sivuille tulee tarkempaa tietoa kampanjan aikatauluista ja yksityiskohdista.

Tervetuloa mukaan kampanjaan!

Jukka Vornanen
e-mail: jukka2011@jukkavornanen.fi
puh: 040-5936791

Koulutuksen periytyvyys on edelleen ongelma

2010-08-15T17:07:00.001+03:00

Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.

Esiteollisella ajalla oli hyvin tavallista, että lapset perivät vanhempiensa ammatin ja jatkoivat heidän työtään. Nykyaikana tulemme harvoin ajatelleeksi, että ammattien ja koulutuksen periytyvyys on meidänkin aikamme ilmiö. 2000-luvun Suomessa akateemisen perheen lapsella on ei-akateemisen perheen ikätoveriin verrattuna moninkertainen todennäköisyys päätyä korkeakoulutukseen ja sitä vaativille aloille.

Koulutuksen periytyvyys on vähentynyt huomattavasti viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, mutta periytyvyyskertoimet ovat edelleen merkittäviä. Koulutuksen periytyvyys on sosiaalisen liikkuvuuden ja tasa-arvon este, joka vaikuttaa lasten ja nuorten mahdollisuuksiin päästä heidän kykyjään ja lahjojaan vastaaville koulutus- ja työurille. Periytyvyys on yhtälailla ongelma sekä akateemisten että ammatillisesti koulutettujen perheiden lapsille, sillä suuret todennäköisyyskertoimet yhdellä suunnalla kertovat kynnyksistä toisaalla.

Koulutussosiologian professorin Osmo Kivisen mukaan ”lapsi tuo kouluun kotitaustansa edut ja haitat. Nämä määrittävät osaltaan sitä, missä määrin kukin omaksuu koulun tarjoamat tiedot, taidot, arvot ja asenteet ja miten niiden avulla elämässä etenee”. Kotitaustan vaikutuksiin on kodin ulkopuolella vaikea puuttua, mutta periytyvyyden voimakkuuteen vaikuttavat myös useat perheen ulkopuoliset tekijät.

Koulujen alueellinen sijoittuminen, liian aikainen valinnaisuus, jatko-opiskelupaikkojen arvottaminen, sekä tiedon puute vaihtoehdoista vahvistavat periytyvyyttä jo perusasteella. Vaikutukset korostuvat toisen asteen koulutusvalinnoissa sekä mahdollisesti korkea-asteella. Korkeakouluissa periytyvyys ilmenee oppialakohtaisena.

Mikäli koulutuksen periytyvyyttä halutaan nykyisestä vähentää, edellyttää se koko koulutusjärjestelmän tarkastelemista. Etenkin opinto-ohjauksen kehittäminen, koulujen eriarvoistumisen estäminen ja heikommassa asemassa olevien koulujen erityistuki ovat ratkaisevan tärkeitä toimia. Verovaroin kustannettu koulutus ja perusasteen jälkeinen opintotuki takaavat, ettei sosioekonominen tausta estä nuorten henkilökohtaisia valintoja.

Väestöryhmien välillä erityistä huomiota tulisi nyt kiinnittää maahanmuuttajalasten ja –nuorten koulutuspolkuihin, sillä ammatillisen koulutuksen osuus on heidän keskuudessaan vahvasti ylikorostunut. Sosiaalisen liikkuvuuden ja koulutuksen periytyvyyden näkökulmasta maahanmuuttajanuorten osuutta lukioissa ja korkeakouluissa tulisi mahdollisimman pian kasvattaa.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta koulutuksen periytyvyys tarkoittaa ennen kaikkea epätasa-arvoisia mahdollisuuksia ja tietoisesti tai tiedostamatta luotuja valmiita suuntaviivoja. Yksilöiden sekä yhteiskunnan kannalta olisi kuitenkin parempi, että jokainen lapsi ja nuori löytäisi omia kykyjään ja lahjojaan vastaavan itselleen sopivan koulutus- ja työuran.

Keskustelua opintotuesta: Kokoomusopiskelijat omalla asialla

2010-08-12T16:45:00.000+03:00

Suuressa viisaudessaan Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta julkaisi tänään elokuun 12. päivä kannanoton otsikolla "Opintotuen indeksiin sitominen estäisi todellisen kehityksen vuosiksi."

Täysin käsittämättömistä ja minulle tuntemattomista syistä Tuhatkunta suorittaa jäsenistönsä edunvalvonnan sijaan opiskelijaselkien massapuukotuksen, joka kaiken lisäksi perustuu todella hatariin väitteisiin. Työpäivän päätteeksi pilkon Tuhkun kannarin pilkkeiksi:

Tuhatkunnan väite 1: "Nyt ei ole oikea aika rakentaa velkarahalla valtiolle lisää kalliita kuluautomaatteja, joiden vaikutus yksittäisen opiskelijan toimeentuloon on verrattain pieni."

Jep, jep.. Vuoden 2011 budjetissa indeksin kustannusvaikutus olisi noin 400 000 euroa, mikä on yksi kahdeskymmenestuhannesosa suunnitellusta 8 miljardin lainasta. Indeksin vaikutus yksittäisen opiskelijan toimeentuloon on kieltämättä pieni, mutta indeksin myötä tuki seuraisi edes elinkustannusten nousua. Opintotuen edellistä tasokorotusta odotettiin aikanaan 15 vuotta ja sinä aikana inflaation söi tuen arvosta 20 prosenttia. Mikäli opintotuki sidottaisiin indeksiin, vältyttäisiin vastaavilta arvonpudotuksilta jatkossa.

Entistä erikoisemmaksi Tuhatkunnan kannanotto muuttuu, kun huomioon otetaan kaikkien muiden sosiaaliturvan muotojen todennäköinen indeksiinsitominen. Tuhatkunta tahtoo siis jättää opiskelijat ainoana ryhmänä indeksin ulkopuolelle.

Väite 2: [Opintukea pohtinut työryhmä] ei noudattanut ensinkään tehtävänantoaan opintotuen rakenteellisesta kehittämisestä vaan keskittyi tilkkutäkin paikkailuun.

Kaikesta kritiikistä huolimatta nykyinen opintotukijärjestelmä on yllättävän oikeudenmukainen paketti ja sitä on vaikea parantaa ilman merkittävää lisärahoitusta. Opintotukityöryhmän tehtävänanto kirjoitettiin keväällä 2009 ja vasta valmistelutyön aikana selvisi, että lisärahoitusta ei ollut saatavilla. Vallinneissa olosuhteissa työryhmä päätyi kokonaisratkaisuun, jossa maltillisilla tukiehtojen kiristyksillä pelattiin rahoitusvaraa indeksille ja huoltajakorotukselle. Merkittävämpi parannus olisi ollut vain huomattava tasokorotus, johon valtiovarainministeriö ei missään nimessä suostunut. Työryhmä selvitti tarkkaan myös mahdollisia rakenteellisia muutoksia, mutta ne hylättiin nykyjärjestelmää heikentävinä.

Indeksi, ateriatuen korotus ja opintorahan huoltajakorotus olisivat merkinneet huomattavaa opintotuen parannusta, jos työryhmän esitys olisi huomioitu budjetin valmistelussa. Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin auki ja lopullinen paketti selviää tulevien viikkojen aikana.

Väite 3: Edes valtakunnallisilla korkeakouluopiskelijoiden etujärjestöillä ei ole ollut rohkeutta vaatia todellisia parannuksia opintotukeen.

Kokoomusopiskelijoiden edustajat olivat mukana Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa 2009, jossa vuoden 2010 tärkeimmäksi budjettitavoitteeksi päätettiin opintotuen indeksi. Päätös asiasta oli yksimielinen.

Väite 4: "Järkevintä olisi muuttaa opintotuki kannustavammaksi, jolloin nopeasti sujuvista opinnoista voitaisiin maksaa korkeampaa opintotukea."

Ensinnäkin opintotuki on vastikkeellinen sosiaaliturvan muoto, ei opiskelutuloksiin perustuva palkkio. Toisekseen Tuhatkunnan malli kohtelisi eriarvoisesti eri alojen opiskelijoita ja heikentäisi entisestään etenemisvaikeuksista kärsivien opiskelijoiden asemaa. Kolmanneksi Tuhatkunnan malli olisi kalliimpi kuin heidän kritisoimansa indeksi. Tämä epäjohdonmukaisuus ei sinänsä yllätä, sillä seuraavan väitteen kohdalla Tuhku puhkoo loputkin talousargumenttinsa.

Väite 5: "Opintotuen indeksiin sitominen voi tulla kysymykseen, kun koko muu paketti on kasassa ja kannustava."

Ai mikä kuluautomaatti?, kysyy tässä vaiheessa Tuhatkunnan puheenjohtaja Jenny Nyman. Indeksihän on ihan kiva jos se sidotaan meidän omaan malliimme...

Markkinadiskurssi leviää koulutuspolitiikassa

2010-07-16T12:53:00.001+03:00

Kesäkuun 22. päivä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (ARENE) osoitti Opetus ja kulttuuriministeriölle (OKM) kannanoton, jossa ARENE vaati tilauskoulutuslain muuttamista ja käytännössä koulutuskaupan vapauttamista. ARENE:n kannanotto on tuorein esimerkki siitä miten markkinadiskurssi on varsin lyhyessä ajassa saanut vahvan jalansijan koulutusjärjestelmässämme. Tässäkin asiassa kotimainen kehitys on osa kansainvälistä trendiä, jossa koulutus nähdään yhä useammin myytävänä hyödykkeenä. Sinänsä tämän suuntaiset intressit eivät ole uusia, ja jossain määrin koulutus on aina ollut kauppatavaraa. Uutta on kuitenkin se, että niissäkin maissa, joissa maksuton koulutus nähtiin 1900-luvun jälkipuoliskolla hyvinvointivaltion tukijalkana, ollaan nyt valmiita luopumaan periaatteellisista arvoista markkinoiden ehdoilla.

Lukukausimaksuista on Suomessakin puhuttu jo kymmeniä vuosia, mutta aiemmin kannattajien piiri oli rajattu. Nyt koulutuksen kaupallistamiselle on entistä enemmän kannatusta ja se aletaan nähdä taloudellisena välttämättömyytenä. Huolestuttavaa on se, että vaikka tämä välttämättömyys on vain yksi vaihtoehtoinen näkemys, ovat korkeakoulujen rehtoritkin jo mieltäneet sen ammattikorkeakoulujen toimintaedellytykseksi. Hyvin lyhyessä ajassa on siis tultu tilanteeseen, jossa ammattikorkeakoulut kokevat aiemmin kielletyn toimintamallin toimintakykynsä edellytykseksi.

Syitä kehitykseen on monia ja korkeakoulujen rahoituspaineet ovat kiistattomia. Markkinadiskurssin oveluus piileekin siinä, että kun diskurssi on omaksuttu, se toteuttaa väistämättä itse itseään. Amk-rehtorit eivät enää huuda pelkän julkisen rahoituksen perään, vaan etsivät talouspaineisiin apua muualta. Uusi väylä on avattu. ”Jos valtio ei anna rahaa, niin kehitetään tilauskoulutusta. Jos tilauskoulutus ei toimi, niin laajennetaan koulutusvientiä. Jos valtiontalouden leikkaukset kohdistuvat korkeakouluihin, niin pakkohan meidän on asettaa lukukausimaksut kaikille.” Koulutuksen kaupallistaminen on väylä jolla tilaa riittää. ”Taloudellisen pakon” edessä myydään oma muorikin.

ARENE:n kannanotossa oli se hyvä puoli, että tilanteen vakavuus tuli näkyväksi. Jos rehtoreiden koulutuspoliittisiin arvoihin ei voida enää luottaa, on maksuttoman koulutuksen tulevaisuus poliitikkojen käsissä. Lopullinen valta on Arkadianmäellä, mutta kuinka moni kansanedustaja uskaltaa kyseenalaistaa rehtoreiden toiveen?

"Palveluiden tuottavuutta ei aina kannata parantaa"

2010-07-15T12:08:00.002+03:00

Tilastokeskuksen uusimmassa Hyvinvointikatsauksessa (2/2010) Olli Savela kirjoittaa yllämainitulla otsikolla palveluiden tuottavuudesta ja tuottavuuden parantamiseen liittyvistä kysymyksistä. Artikkelissaan Savela kritisoi julkista tuottavuuskeskustelua ja huomauttaa, että ”vähäinen tuottavuuskehitys ei ole pelkästään julkisten palveluiden ongelma. Melko tasaisen tai jopa vähenevän tuottavuuden aloja ovat esimerkiksi yksityiset koulutus- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut.” (kursivointi lisätty) Lähteenään Savela käyttää Tilastokeskuksen tilastoja palvelualojen tuottavuuden muutoksista vuosina 1975-2008.

Tarkasteluajankohtana esimerkiksi yksityisen rahoitustoiminnan tuottavuus on parantunut keskimäärin 4,6 prosenttia vuodessa, kun taas yksityisten koulutuspalveluiden tuottavuus on parantunut vain 0,5 prosenttia. Vielä heikompaan tulokseen on päästy terveyspalveluiden parissa, joissa tuottavuus ei ole lainkaan parantunut vaan sen sijaan heikentynyt 0,6 prosenttia vuodessa. Mielestäni tämä asettaa erittäin mielenkiintoiseen valoon mm. terveyspalveluiden yksityistämistrendin, jota usein perustellaan yksityisten palveluiden tehokkuudella.
Henkilöpalvelualoilla, joihin terveyspalvelutkin kuuluvat, tuottavuuden parantaminen on vaikeaa ja tietyn pisteen jälkeen lähes mahdotonta. Näillä aloilla palvelun ydin on palveluntarjoajan ja asiakkaan henkilökohtainen kohtaaminen, jota tuottavuuden nimissä on vaikea tehostaa.

Julkisella sektorilla erityisesti terveyspalveluiden tuottavuus on ollut viime vuosina jatkuva puheenaihe, mutta miten voimme vaatia julkiselta sektorilta jotain sellaista mihin edes ylistetty yksityinen sektori ei pysty? Seurauksena on entistä kiireisempiä terveysalan ammattilaisia ja väistämättä palveluiden laadun lasku.

Lihansyönti vähenee Suomessa?

2010-07-10T15:05:00.001+03:00

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen mukaan suomalaisten lihansyönti väheni vuonna 2009 ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. (linkki HS:n artikkeliin) Syynä kehitykseen voi hyvin olla vain taloustaantuma, mutta todennäköisesti luvuissa näkyy terveysruuan kasvava suosio sekä kasvisruuan yleistyminen. Onkin mielenkiintoista nähdä miten kehitys jatkuu ja vaikuttavatko mm. kuluneen kevään kasvisruokakeskustelut vuoden 2010 lukuihin.

Kevään 2010 aikana kasvissyönnistä keskusteltiin paljon ja etenkin Helsingin kaupunginvaltuuston päätös koulujen kasvisruokapäivästä nosti aiheen julkiseen keskusteluun. Keskustelussa lihansyönnin vähentämistä perusteltiin useilla eettisillä, ekologisilla ja terveydellisillä argumenteilla. Huomionarvoista on, että kasvisruuan kannattajat eivät yrittäneet kieltää lihansyöntiä, vaan toivoivat lihansyönnin asteittaista vähentämisestä.

Kasvisruokapäivän herättämän vastareaktion voimakkuus oli yllättävä. Osoittautui, että osalle suomalaisista kasvisruoka ei ollut juuri lainkaan eettinen, ekologinen tai terveydellinen kysymys, vaan ennen kaikkea ahdistava kulttuurinen uhka. Tilanne oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja siinä oli aineksia erinomaiseen keskusteluun, mutta valitettavasti vastahyökkäykset kohdistuivat kasvisruuan kannattajiin eivätkä itse asiaan. Alkoivat syytökset kasvissyöjien kulttuurielitismistä ja kasvissyönnin teennäisyydestä. Kasvispainotteinen ruokavalio leimattiin muoti-ilmiöksi ja korkean elintason hurskasteluksi. Todellinen keskustelu sammutettiin tunnepitoisilla väitteillä, joilla oli hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Korkean elintason suhde ruokavalioon on aina tähän päivään asti ollut väitetyn päinvastainen ja esimerkiksi Suomessa lihan kulutus on moninkertaistunut 1940-luvun jälkeen. Syytökset kulttuurielitismistä muuttuvat puolestaan naurettavaksi viimeistään kansainvälisessä viitekehyksessä, jolloin huomataan kala- ja kasvispainotteisten ruokavalioiden yleisyys maailmalla. Historiallisesta näkökulmasta pelkästään länsimaisen kasvissyönnin juuret ulottuvat klassiseen antiikin Kreikkaan, jossa jopa Platon piti ihanteellisena juustoista, vihanneksista ja hedelmistä koostuvaa ruokavaliota.

Kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa ruokavaliot ovat kulttuurisia ajassa muuttuvia tapoja. Taantuman jälkeen voimme mielenkiinnolla seurata onko lihankulutuksen lasku Suomessa vain hetkellinen talousilmiö vai merkki syvemmästä muutoksesta.

Kirjoittaja on itse pesco-vegetaristi.

Lukuvinkki:
Plutarkhos: Lihansyönnistä, Kustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki, 2004.

Plutarkhoksen (n. 45-125 jaa) kaksiosainen essee Lihansyönnistä on vanhin kokonaisuutena säilynyt lihansyönnin kritiikki. Esseiden kirjoitusajankohtana lihansyöntiin liittyvät ongelmat eivät olleet vielä ekologisia, vaan ennen kaikkea terveydellisiä ja eettisiä. Plutarkhos keskittyy näistä etenkin lihansyönnin eettiseen puoleen ja esittää kysymyksiä joista osa on ajankohtaisia tänäkin päivänä. ”Voiko ateria olla muuta kuin kallis, jos sitä varten tapetaan jokin elävä olento?”